Toisella luokalla

Tervetuloa uusvanhaan blogiini!

Tämä vanha blogini käy ikänsä puolesta jo toista luokkaa. Samoin ajatuksin elää sen sisältö ja kirjoittaja. Nämä vuodet ovat olleet vaiherikkaita ja välillä ihan liian pinnallisia. Eikös elämän tarkoituksena ole antaa meille raskaampia kiviä kannettavaksi, jotta emme leijuisi liian ilmassa.  Joskus ne tuntuvat liian painavilta, mutta meillä jokaisella on ihmeellisiä taikavoimia sisällämme, joiden ansiosta nousemme kuin Feenikslintu tuhkasta uuteen eloon, vaikka paino jatkaa edelleen kasvamistaan. Viime vuodet ovat olleet juuri tällaisia. Nyt ymmärrän paremmin miksi.

Ymmärrän milloin
hidastaa
pysähtyä
olla enemmän läsnä
ilahtua arjen pienistä asioista
olla murehtimatta tulevaa

En voisi parempaan aikaan pysähtyä ja aloittaa alusta, koska nyt minulla on koko loppuvuosi aikaa miettiä kaikessa rauhassa mitä haluan loppuelämäni tehdä työkseni. Sain uuden mahdolllisuuden ja aion ottaa siitä kaiken irti mitä otettavissa on. Yksi ovi on sulkeutumassa kuun lopussa ja uusi odottaa avautumistaan. Milloin, sitä en vielä tiedä ja hyvä niin. Haluan ensin nauttia tästä hetkestä kaikin aistein!

Milloin sinä viimeksi pysähdyit? 

Mitä näit, kuulit, tunsit, haistoit vai tuliko dejavu-tunne? 

Maalaaminen on yksi lempiharrastuksistani, jonka avulla olen opetellut hidastamaan ja kuuntelemaan itseäni.

Millaisia tapoja sinulla on harjoittaa läsnäoloa, hidastamista?